13. Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla kädellään Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla kädellään Israelin oikealle puolelle ja vei heidät näin hänen eteensä.
14. Israel ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manassen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen.
15. Ja Israel siunasi Joosefin sanoen:– Jumala, jonka tahdon mukaisestiminun isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet,Jumala, joka on ollut minun paimenenisyntymästäni tähän päivään saakka,
16. se enkeli, joka on minut pelastanutkaikesta onnettomuudesta,siunatkoon näitä nuorukaisia.Heidän kauttaan säilyköön minun nimenija minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi.Lukuisat olkoot heidän jälkeläisensä maan päällä.
17. Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle.
18. Hän sanoi isälleen: »Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.»
19. Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: »Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous.»
20. Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: »Siunatessaan israelilaiset lausuvat teidän nimenne ja sanovat: ’Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.’» Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.
21. Sitten Israel sanoi Joosefille: »Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan.
22. Ja sen lisäksi, mitä veljesi saavat, minä annan sinulle sen harjanteen, jonka olen miekkani ja jouseni voimalla ottanut amorilaisilta.»