25. Odottaessaan Joosefia, jonka piti saapua keskipäivällä, he ottivat esiin lahjansa, sillä he olivat kuulleet, että he saisivat aterioida siellä.
26. Kun Joosef tuli taloon, he veivät hänelle lahjat ja lankesivat maahan hänen eteensä.
27. Joosef tervehti heitä ja kysyi: »Mitä kuuluu vanhalle isällenne, josta kerroitte minulle? Elääkö hän vielä?»
28. He vastasivat: »Isällemme, sinun palvelijallesi, kuuluu hyvää. Hän on edelleenkin elossa.» Ja he polvistuivat ja heittäytyivät kasvoilleen.
29. Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman äitinsä pojan, hän kysyi: »Tämäkö on nuorin veljenne, josta minulle puhuitte?» Ja hän sanoi: »Jumala siunatkoon sinua, poika!»
30. Sitten Joosef poistui kiireesti, sillä nähdessään veljensä Benjaminin hän liikuttui niin, että hänen oli vaikea pidättää itkuaan. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
31. Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja sanoi: »Tuokaa ruoka sisään.»
32. Ja ruokaa tuotiin erikseen hänelle, erikseen veljille ja erikseen niille egyptiläisille, jotka söivät hänen luonaan, sillä egyptiläiset eivät aterioi heprealaisten kanssa; se on egyptiläisistä sopimatonta.
33. Veljet sijoitettiin istumaan Joosefia vastapäätä, ikäjärjestyksessä, vanhin ensimmäiselle sijalle ja nuorin viimeiselle. Veljekset katselivat ihmeissään toisiaan.
34. Kun sitten Joosef jakoi heille omista ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niitä viisi kertaa enemmän kuin muut veljet. Ja he joivat kaikki yhdessä ja humaltuivat.