6. Joosef, joka oli Egyptin käskynhaltijana, myi viljaa kaikille ihmisille. Niin myös Joosefin veljet tulivat hänen eteensä ja lankesivat kasvoilleen maahan.
7. Nähdessään veljensä Joosef tunsi heidät, mutta ei ollut tuntevinaan. Hän puhutteli heitä ankarasti ja kysyi: »Mistä te tulette?» He vastasivat: »Olemme tulleet Kanaaninmaasta tänne ruokaa ostamaan.»
8. Vaikka Joosef tunsi veljensä, he eivät tunteneet häntä.
9. Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä. Hän sanoi: »Vakoojia te olette! Olette vain tulleet katsomaan, mistä maahan olisi helpointa tunkeutua.»
10. He vastasivat: »Emme suinkaan, herra! Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet ostamaan ruokaa.
11. Olemme kaikki saman miehen poikia, rehellistä väkeä emmekä mitään vakoojia.»
12. Mutta Joosef sanoi: »Vielä mitä! Te olette tulleet katsomaan, mistä maahan voisi tunkeutua.»
13. He sanoivat: »Meitä, sinun palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin jäi isämme luo, ja yhtä ei enää ole.»
14. Joosef sanoi: »Aivan kuten sanoin, vakoojia te olette.
15. Ja näin teidät tutkitaan: ellei nuorin veljenne tule tänne, te ette pääse lähtemään täältä, niin totta kuin farao elää!
16. Lähettäkää yksi joukostanne hakemaan veljeänne, te muut jäätte tänne vankeuteen. Sittenhän nähdään, oletteko puhuneet totta. Ellette näin tee, te olette vakoojia, niin totta kuin farao elää!»
17. Ja hän heitätti heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.
18. Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: »Tehkää kuten sanon, niin saatte pitää henkenne, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä mies.