6. Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon nimeltä Tamar.
7. Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla.
8. Silloin Juuda sanoi Onanille: »Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.»
9. Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen.
10. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.
11. Juuda sanoi silloin miniälleen Tamarille: »Muuta isäsi taloon ja asu siellä leskenä, kunnes poikani Sela on kasvanut aikuiseksi.» Hän näet pelkäsi, että Selakin kuolisi veljiensä tavoin. Ja Tamar asettui isänsä taloon asumaan.
12. Pitkän ajan kuluttua kuoli Suan tytär, Juudan vaimo. Suruajan jälkeen Juuda lähti adullamilaisen ystävänsä Hiran kanssa Timnaan lampaiden keritsiäisiin.
13. Kun Tamar sai tietää, että hänen appensa oli menossa Timnaan keritsemään lampaitaan,
14. hän riisui leskenpukunsa, koristautui, peitti kasvonsa hunnulla ja istuutui Enaimin risteykseen Timnan tien varteen. Hän oli näet huomannut, ettei häntä haluttu antaa Selalle vaimoksi, vaikka tämä oli jo aikuinen.
15. Juuda näki Tamarin ja luuli häntä portoksi, koska Tamar oli peittänyt kasvonsa.
16. Hän poikkesi Tamarin luo tien sivuun ja sanoi: »Minä haluan maata kanssasi.» Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tamar kysyi: »Mitä annat minulle siitä, että saat maata kanssani?»
17. Juuda vastasi: »Minä lähetän sinulle vuohen laumastani.» Tamar sanoi: »Hyvä on, kunhan annat minulle pantin siihen asti kun lähetät sen.»
18. Juuda kysyi: »Mitä minun pitäisi antaa sinulle pantiksi?» Tamar vastasi: »Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on kädessäsi.» Juuda antoi ne Tamarille ja makasi hänen kanssaan, ja Tamar tuli hänestä raskaaksi.