5. Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enemmän.
6. Hän näet sanoi heille: »Kuulkaapa, millaista unta minä näin!
7. Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen.»
8. Veljet sanoivat hänelle: »Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?» Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä yhä enemmän.
9. Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi senkin veljilleen: »Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni.»
10. Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: »Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?»
11. Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja hänen isäänsä nämä tapaukset jäivät askarruttamaan.
12. Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia Sikemin seuduille,
13. Israel sanoi Joosefille: »Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen.» Joosef vastasi: »Hyvä on, isä.»