3. Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun.
4. Veljet huomasivat, että isä piti hänestä enemmän kuin heistä muista, ja he alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.
5. Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enemmän.
6. Hän näet sanoi heille: »Kuulkaapa, millaista unta minä näin!
7. Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen.»
8. Veljet sanoivat hänelle: »Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?» Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä yhä enemmän.
9. Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi senkin veljilleen: »Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni.»