30. Se vähä, mitä sinulla oli ennen minun tuloani, on kasvanut moninkertaiseksi. Minun askelissani on Herran siunaus tullut sinullekin. Mutta enkö minä nyt jo saisi ryhtyä työhön oman perheeni hyväksi?»
31. Silloin Laban kysyi: »Mitä minun pitäisi antaa sinulle?» Jaakob vastasi: »Sinun ei tarvitse antaa minulle mitään. Mutta jos suostut siihen, mitä nyt ehdotan sinulle, niin minä paimennan ja vartioin sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleenkin.
32. Tänään minä tarkastan koko sinun vuohi- ja lammaskarjasi. Vie sinä siitä pois kaikki täplikkäät ja kirjavat lampaat ja nuorista pässeistä kaikki mustanruskeat, sekä vuohista kaikki kirjavat ja täplikkäät. Minun palkkani olkoon tämä,
33. ja osoittakoon se, miten vähään minä tyydyn: kun aikanaan tulet tarkastamaan laumaa, niin minun palkakseni jääkööt ainoastaan täplikkäät ja kirjavat vuohet sekä mustanruskeat lampaat, kaikki muut voit katsoa kuin sinulta varastetuiksi.»
34. Laban sanoi: »Hyvä on, jos niin tahdot.»
35. Vielä samana päivänä Laban keräsi erilleen juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki täplikkäät ja kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkoista, ja kaikki mustanruskeat pässit ja jätti ne poikiensa paimennettaviksi.
36. Sitten Laban siirsi tämän lauman kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob jäi paimentamaan Labanin muita vuohia ja lampaita.
37. Jaakob otti tuoreita valkopoppelin, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin raitoja niin, että valkoinen puu paljastui.
38. Kun naaraat olivat kiimassa, hän pani kuorimansa oksat niiden eteen juottoruuhiin, vesialtaisiin, joista ne kävivät juomassa.
39. Eläimet, jotka olivat pariutuneet oksien edessä, synnyttivät juovikkaita, täplikkäitä ja kirjavia karitsoita.