33. Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: »Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy.»
34. Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: »Siunaa minutkin, isä!»
35. Silloin Iisak sanoi: »Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen.»
36. Esau sanoi: »Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!» Esau kysyi vielä: »Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?»
37. Iisak vastasi: »Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?»
38. Silloin Esau sanoi isälleen: »Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!» Ja Esau itki katkerasti.