31. Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: »Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut.»
32. Hänen isänsä Iisak kysyi: »Kuka sinä olet?» Esau vastasi: »Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi.»
33. Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: »Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy.»
34. Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: »Siunaa minutkin, isä!»
35. Silloin Iisak sanoi: »Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen.»
36. Esau sanoi: »Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!» Esau kysyi vielä: »Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?»
37. Iisak vastasi: »Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?»
38. Silloin Esau sanoi isälleen: »Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!» Ja Esau itki katkerasti.
39. Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle:– Kaukana on sinun asuinsijasi olevarehevistä maista,vailla taivaan kastetta.
40. Sinä olet elävä miekkasi varassaja palveleva veljeäsi.Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti,silloin karistat hänen ikeensä niskastasi.
41. Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: »Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin.»