27. Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen:– Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu,maan, jonka Herra on siunannut.
28. Jumala suokoon sinulle taivaan kastettaja maan rehevyyttä,viljaa ja viiniä runsain määrin.
29. Kansat palvelkoot sinuaja kansakunnat kumartakoot sinua.Ole veljiesi herra,ja äitisi pojat kumartakoot sinua.Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat,ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.
30. Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsästämästä.
31. Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: »Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut.»
32. Hänen isänsä Iisak kysyi: »Kuka sinä olet?» Esau vastasi: »Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi.»
33. Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: »Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy.»
34. Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: »Siunaa minutkin, isä!»
35. Silloin Iisak sanoi: »Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen.»