8. Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie.»
9. Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.
10. Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kamelia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin.
11. Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan.
12. Palvelija rukoili: »Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin:
13. Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä,
14. niin minä sanon yhdelle tytöistä: ’Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.’ Jos hän silloin sanoo: ’Juo! Minä juotan kamelisikin’, niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni.»
15. Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika.
16. Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.
17. Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: »Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.»