29. Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo,
30. kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen,
31. ja sanoi hänelle: »Ole tervetullut, sinä Herran siunaama! Miksi jäisit tänne ulos, kun minä olen jo tehnyt tilaa taloon ja varannut paikan kameleille?»
32. Niin mies meni taloon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille olkia ja rehua ja palvelijalle sekä hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesua varten.
33. Mutta kun palvelijan eteen pantiin syötävää, hän sanoi: »Minä en syö, ennen kuin olen kertonut asiani.» Laban sanoi: »Puhu!»
34. Mies sanoi:»Minä olen Abrahamin palvelija.
35. Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja.
36. Saara, minun isäntäni vaimo, on vanhoilla päivillään synnyttänyt isännälleni pojan, ja isäntäni on antanut tälle pojalle koko omaisuutensa.
37. Mutta isäntäni vannotti minua sanoen: ’Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä,
38. vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja tuo sieltä pojalleni vaimo.’
39. Minä sanoin isännälleni: ’Entä jos tyttö ei lähde mukaani?’
40. Hän sanoi minulle: ’Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.
41. Olet vapaa valastasi vain, jos tulet sukuni luo eikä sinun mukaasi anneta ketään. Vasta silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.’
42. »Kun tänään tulin lähteelle, minä sanoin: Herra, isäntäni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun onnistua tällä matkallani, niin anna käydä näin: