17. Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: »Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.»
18. Tyttö sanoi: »Juo, herrani», laski ruukun heti kätensä varaan ja antoi hänen juoda.
19. Kun palvelija oli juonut kyllikseen, tyttö sanoi: »Minä haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat.»
20. Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille.
21. Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.
22. Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä.
23. Sitten hän sanoi: »Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?»
24. Tyttö vastasi hänelle: »Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.»
25. Ja hän sanoi vielä: »Meillä on olkia ja rehua yllin kyllin ja myös tilaa yöpymiseen.»
26. Mies lankesi polvilleen, kumarsi maahan asti kiittäen Herraa
27. ja sanoi: »Kiitetty olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka on ollut hyvä ja uskollinen isännälleni ja ohjannut minut matkallani isäntäni veljen taloon!»
28. Tyttö juoksi kotiin äitinsä luo kertomaan, mitä oli tapahtunut.
29. Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo,
30. kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen,
31. ja sanoi hänelle: »Ole tervetullut, sinä Herran siunaama! Miksi jäisit tänne ulos, kun minä olen jo tehnyt tilaa taloon ja varannut paikan kameleille?»