10. Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kamelia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin.
11. Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan.
12. Palvelija rukoili: »Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin:
13. Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä,
14. niin minä sanon yhdelle tytöistä: ’Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.’ Jos hän silloin sanoo: ’Juo! Minä juotan kamelisikin’, niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni.»
15. Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika.
16. Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.
17. Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: »Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.»
18. Tyttö sanoi: »Juo, herrani», laski ruukun heti kätensä varaan ja antoi hänen juoda.
19. Kun palvelija oli juonut kyllikseen, tyttö sanoi: »Minä haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat.»
20. Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille.
21. Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.
22. Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä.
23. Sitten hän sanoi: »Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?»
24. Tyttö vastasi hänelle: »Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.»