10. ja silloin hän sanoi Abrahamille: »Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa.»
11. Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta.
12. Mutta Jumala sanoi Abrahamille: »Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.
13. Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hänkin on sinun jälkeläisesi.»
14. Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa.
15. Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle
16. ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: »Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan.» Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä.
17. Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: »Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun.
18. Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan.»