Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Roomalaiskirje 3:5-14 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

5. Mutta jos meidän väärämielisyytemme tuo esiin Jumalan oikeamielisyyden, mitä meidän on silloin sanottava? Onko Jumala ehkä väärämielinen – puhun nyt ihmisten tavoin – kun hän antaa vihan kohdata meitä?

6. Ei suinkaan! Kuinka Jumala siinä tapauksessa voisi tuomita maailman?

7. Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

8. Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan: »Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!» He kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.

9. Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa.

10. Onhan kirjoitettu:– Ei ole yhtäkään vanhurskasta,

11. ei yhtäkään ymmärtäväistä,ei ketään, joka etsii Jumalaa.

12. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi.Ei ole ketään, joka tekee hyvää,ei ainoatakaan.

13. Heidän kurkkunsa on avoin hauta,heidän kielensä puhuu petollisesti,huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä,

14. heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia.

Lue täydellisestä luku Roomalaiskirje 3