19. Silloin Jeesus sanoi heille: »Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.»
20. He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi.
21. Jeesus kysyi pojan isältä: »Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?» »Pienestä pitäen», vastasi mies.
22. »Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!»
23. »Jos voit?» vastasi Jeesus. »Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.»
24. Silloin pojan isä heti huusi: »Minä uskon! Auta minua epäuskossani!»
25. Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: »Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!»
26. Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: »Nyt hän kuoli.»
27. Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
28. Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: »Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?»
29. Hän vastasi: »Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.»
30. He lähtivät sieltä ja kulkivat Galilean halki. Jeesus ei tahtonut kenenkään saavan tietää siitä,
31. sillä hän opetti opetuslapsiaan. Hän sanoi heille: »Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.»
32. Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti, mutta eivät rohjenneet kysyä häneltä.
33. He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsilta: »Mistä te matkalla keskustelitte?»
34. He olivat vaiti, sillä he olivat väitelleet siitä, kuka heistä oli suurin.
35. Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen ja sanoi heille: »Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija.»
36. Sitten hän asetti heidän keskelleen lapsen, otti hänet syliinsä ja sanoi:
37. »Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ei ota minua, vaan sen joka on minut lähettänyt.»
38. Johannes sanoi hänelle: »Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.»