Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Luukas 18:29-41 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

29. Jeesus sanoi heille: »Totisesti: kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan,

30. hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän.»

31. Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: »Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet.

32. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään,

33. ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.»

34. Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

35. Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä.

36. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä.

37. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi.

38. Silloin hän huusi: »Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!»

39. Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: »Daavidin Poika, armahda minua!»

40. Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä:

41. »Mitä haluat minun tekevän sinulle?» Mies vastasi: »Herra, anna minulle näköni.»

Lue täydellisestä luku Luukas 18