Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Luukas 17:1-13 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:»Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!

2. Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä.

3. Pitäkää varanne!»Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi.

4. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ’Minä kadun’, anna hänelle anteeksi.»

5. Apostolit sanoivat Herralle: »Anna meille vahvempi usko!»

6. Herra sanoi:»Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.

7. »Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’

8. Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’

9. Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä.

10. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’»

11. Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla.

12. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän

13. ja huusivat: »Jeesus, opettaja, armahda meitä!»

Lue täydellisestä luku Luukas 17