Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Jaakobin Kirje 1:5-17 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

5. Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

6. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.

7. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään,

8. kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee.

9. Olkoon alhainen veli ylpeä siitä, että on saanut korkean arvon,

10. rikas siitä, että hänet on alennettu, sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka.

11. Aurinko nousee, ja helle kuivattaa ruohon. Kukka putoaa maahan, ja sen kauneus on mennyttä. Samoin on rikas lakastuva kesken kukoistavien toimiensa.

12. Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.

13. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.

14. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.

15. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

16. Älkää eksykö, rakkaat veljet!

17. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.

Lue täydellisestä luku Jaakobin Kirje 1