3. Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen.
4. Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen.
5. Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: »Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä.»
6. Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää – ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan.
7. Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.
8. Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.
9. He lauloivat uuden laulun:– Sinä olet arvollinen ottamaan kirjanja avaamaan sen sinetit,sillä sinut on teurastettu,olet verelläsi ostanut Jumalalleihmisiä kaikista heimoista,kaikista kielistä, kansoista ja maista.
10. Olet tehnyt heistä kuningassuvun,meidän Jumalamme pappeja;he tulevat hallitsemaan maan päällä.
11. Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,
12. ja he lausuivat kovalla äänellä:– Karitsa, joka on teurastettu,on arvollinen saamaan vallan,rikkauden, viisauden ja voiman,kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.