Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Ilmestyskirja 18:10-24 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

10. He seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He sanovat:– Voi sinua, suuri kaupunki!Voi sinua, Babylon, mahtava kaupunki:hetkessä tuli sinun tuomiosi.

11. »Maailman kauppamiehet itkevät ja surevat häntä, sillä enää ei kukaan osta heidän tavaroitaan:

12. ei kultaa, hopeaa, jalokiviä eikä helmiä, ei pellavakangasta, ei purppurakangasta, ei silkkiä eikä helakanpunaisia kankaita, ei tuoksuvaa tuijapuuta, ei norsunluusta eikä jalopuusta tehtyjä esineitä, ei pronssi-, rauta- eikä marmoritöitä,

13. ei kanelia eikä muita mausteita, ei suitsukkeita, ei hajuvoiteita eikä suitsutuspihkaa, ei viiniä eikä öljyä, ei hienoja jauhoja eikä viljaa, ei nautakarjaa, ei lampaita, ei hevosia eikä vaunuja, ei orjia, ihmisiä ruumiineen ja sieluineen.

14. – Hedelmät, joita koko sydämestäsi himoitsit,ovat nyt poissa,kaikki komeutesi ja koreutesion mennyttä,eikä se milloinkaan palaa.

15. »Noiden tavaroiden kauppiaat, nuo, jotka ovat rikastuneet porton vauraudesta, seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He itkevät ja valittavat:

16. – Voi sinua, suuri kaupunki!Sinä pukeuduit pellavaan,purppuraiseen ja helakanpunaiseen pukuun,sinun ylläsi kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet,

17. mutta hetkessä on rikkautesi tuhoutunut.»Myös kaikki laivurit ja purjehtijat, kaikki merimiehet ja muut merenkulkijat seisoivat loitolla,

18. ja kun he näkivät savun nousevan hänen roviostaan, he huusivat: ’Mikä veti vertoja tälle suurelle kaupungille?’

19. He ripottivat hiekkaa hiuksiinsa ja huusivat itkien ja valittaen:– Voi suurta kaupunkia,jonka vauraudesta rikastuivatkaikki merenkulkijat!Se on hetkessä tuhoutunut.

20. »Iloitse sen lopusta, taivas, iloitkaa, kaikki pyhät, kaikki apostolit ja profeetat! Jumala on tuominnut sen, joka tuomitsi teidät.»

21. Muuan mahtava enkeli otti ison kiven, myllynkiven kokoisen, heitti sen mereen ja sanoi:– Näin paiskataan pois Babylon,tuo suuri kaupunki,eikä sitä löydetä enää.

22. Enää ei kuulla kaduillasiharpunsoittoa, ei laulua,ei huilun eikä torven ääntä.Enää ei ole minkään ammatin taitajaa,ei kuulla jauhinkiven jyrinää.

23. Enää ei nähdä lampun valoa,ei kuulla sulhasen,ei morsiamen iloista ääntä.Sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia,sinä lumosit noitakeinoillasi kansatja johdit ne harhaan.

24. Sinun käsiäsi tahrasiprofeettojen ja pyhien veri,maailman kaikkien murhattujen veri.

Lue täydellisestä luku Ilmestyskirja 18