Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Hebrealaiskirje 2:2-8 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

2. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan.

3. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille,

4. ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

5. Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi.

6. Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut:– Mikä on ihminen!Kuitenkin sinä häntä muistat.Mikä on ihmislapsi!Kuitenkin pidät hänestä huolen.

7. Lyhyeksi aikaasinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi,mutta sitten seppelöit hänetkirkkaudella ja kunnialla,

8. panit kaiken hänen valtansa alle.Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan.

Lue täydellisestä luku Hebrealaiskirje 2