Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Hebrealaiskirje 10:1-10 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.

2. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.

3. Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.

4. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.

5. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:– Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,mutta sinä loit minulle ruumiin.

6. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.

7. Silloin minä sanoin: Tässä olen.Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu,niin olen tullut tekemään,täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

8. Hän sanoo siis ensin: »Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet», vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.

9. Mutta sitten hän sanoo: »Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.» Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.

10. Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.

Lue täydellisestä luku Hebrealaiskirje 10