Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Filemonkirje 1:6-17 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

6. Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut.

7. Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet.

8. Vaikka minulla on Kristuksen antama valta määrätä, mitä sinun tulee tehdä,

9. niin minä rakkauden nimessä mieluummin vain vetoan sinuun tällaisena kuin olen. Minä Paavali, jo vanha mies, nyt lisäksi Kristuksen Jeesuksen tähden vankina,

10. vetoan sinuun poikani Onesimoksen puolesta, jonka isäksi olen vankina ollessani tullut.

11. Ennen hän oli sinulle hyödytön, nyt hänestä on hyötyä sekä sinulle että minulle.

12. Lähetän hänet takaisin luoksesi – hänet, oman sydämeni.

13. Pitäisin hänet kyllä mielelläni täällä, niin että hän palvelisi minua sinun puolestasi, kun olen evankeliumin vuoksi vankina.

14. En kuitenkaan halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti.

15. Ehkä hän sen vuoksi joutuikin sinusta hetkeksi eroon, että saisit pitää hänet luonasi ikuisesti,

16. ei enää orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä. Kovin rakas hän on minulle – kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!

17. Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota hänet vastaan niin kuin minut.

Lue täydellisestä luku Filemonkirje 1