2. Kun Paavali oli kutsuttu sisään, Tertullus aloitti syytöspuheensa: »Sinun ansiostasi, korkeasti kunnioitettu Felix, olemme saaneet nauttia vakaasta rauhasta, ja sinun huolehtivassa hallinnossasi tämän kansan olot ovat suuresti parantuneet.
3. Tämän me kiitollisina tunnustamme, aina ja kaikin tavoin.
4. En halua vaivata sinua pitkään, pyydän vain, että hetken aikaa hyväntahtoisesti kuuntelisit meitä.
5. Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. Hän on nasaretilaisten lahkon johtaja, ja kaikkialla, joka puolella maailmaa hän on lietsomassa levottomuutta juutalaisten keskuudessa.
6. Hän yritti saastuttaa temppelinkin, mutta siitä teosta me otimme hänet kiinni.
8. Häntä kuulustelemalla voit itse päästä perille kaikesta siitä, mistä me häntä syytämme.»
9. Juutalaiset yhtyivät tähän syytökseen ja vakuuttivat, että asia oli niin.
10. Maaherra nyökkäsi Paavalille, ja tämä alkoi puhua:»Tiedän, että olet jo monet vuodet ollut tämän kansan tuomarina, ja siksi voin turvallisin mielin puolustaa itseäni.
11. Siitä, kun tulin Jerusalemiin rukoilemaan, ei ole enempää kuin kaksitoista päivää – tämän voit itse tarkistaa.
12. Minun ei ole havaittu väittelevän kenenkään kanssa eikä kiihottavan kansaa, ei temppelissä, ei synagogissa eikä kaupungilla.
13. Liioin eivät nämä miehet voi edessäsi näyttää toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät.
14. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon,