Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

2. Korittolaiskirje 6:9-17 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

9. Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä,

10. murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.

11. Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara,

12. siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas.

13. Antakaa vastalahja – puhun kuin lapsilleni – avartukaa tekin!

14. Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?

15. Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?

16. Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:– Minä asetun heidän keskelleenja vaellan heidän mukanaan.Minä olen oleva heidän Jumalansaja he minun kansani.

17. Siksi Herra sanoo:– Lähtekää pois heidän joukostaanja erotkaa heistäälkääkä koskeko mihinkään saastaiseen,niin otan teidät vastaan

Lue täydellisestä luku 2. Korittolaiskirje 6