Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

2. Korittolaiskirje 6:1-14 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

2. Hänhän sanoo:– Oikealla hetkellä olen kuullut sinua,pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun.Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.

3. Me emme anna kenellekään missään asiassa loukkaantumisen aihetta, jotta palveluvirkaamme ei moitittaisi.

4. Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot,

5. ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen.

6. Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus,

7. totuuden sana ja Jumalan voima. Aseinamme ovat vanhurskauden miekka ja kilpi.

8. Meitä kunnioitetaan ja halveksitaan, meitä panetellaan ja kiitellään. Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta.

9. Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä,

10. murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.

11. Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara,

12. siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas.

13. Antakaa vastalahja – puhun kuin lapsilleni – avartukaa tekin!

14. Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?

Lue täydellisestä luku 2. Korittolaiskirje 6