Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

2. Korittolaiskirje 1:15-23 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

15. Tähän luottaen aioin ensin tulla teidän luoksenne, jotta olisitte saaneet uuden todistuksen Jumalan armosta.

16. Tarkoitukseni oli jatkaa teidän luotanne matkaa Makedoniaan ja palata sieltä taas luoksenne. Te olisitte sitten varustaneet minut matkalle Juudeaan.

17. Ei kai tämä aikomukseni ollut vain hetkellinen päähänpisto? Teenkö ehkä suunnitelmiani oman pääni mukaan? Sanonko: »Kyllä, kyllä», kun tarkoitan: »Ei, ei»?

18. Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: »Kyllä», että: »Ei.»

19. Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä »kyllä» että »ei», vaan hänessä toteutui »kyllä».

20. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: »Aamen», Jumalan kunniaksi.

21. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa:

22. hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

23. Kutsun Jumalan todistajaksi ja vakuutan oman henkeni kautta, että olen lykännyt Korintin-matkaani vain teitä säästääkseni.

Lue täydellisestä luku 2. Korittolaiskirje 1