Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

1. Korittolaiskirje 14:7-17 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

7. Samoinhan on elottomien soittimienkin laita, vaikkapa huilun tai lyyran. Miten huilulla tai lyyralla soitettu sävelmä voidaan tuntea, elleivät sävelet erotu toisistaan?

8. Ja jos sotatorvesta lähtee epäselvä ääni, kuka valmistautuu taisteluun?

9. Sama koskee teitäkin: ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Sananne haihtuvat taivaan tuuliin.

10. Niin paljon kuin maailmassa onkin kieliä, kaikki ne ovat ymmärrettävissä.

11. Mutta ellen ymmärrä puheen merkitystä, olen puhujalle muukalainen, samoin hän minulle.

12. Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi.

13. Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä.

14. Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee mutta ymmärrykseni jää hyödyttömäksi.

15. Mitä tämä siis tarkoittaa? Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärryksellä; minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä.

16. Jos kiität Jumalaa vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot?

17. Sinä kyllä kiität hyvin, mutta ei tuo toinen siitä hyödy.

Lue täydellisestä luku 1. Korittolaiskirje 14