Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

1. Korittolaiskirje 14:13-21 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

13. Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä.

14. Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee mutta ymmärrykseni jää hyödyttömäksi.

15. Mitä tämä siis tarkoittaa? Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärryksellä; minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä.

16. Jos kiität Jumalaa vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot?

17. Sinä kyllä kiität hyvin, mutta ei tuo toinen siitä hyödy.

18. Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa.

19. Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.

20. Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.

21. Lain kirjassa sanotaan:– Oudoilla kielilläja vieraiden huulillaolen puhuva tälle kansalle,eikä se sittenkään kuuntele minua,sanoo Herra.

Lue täydellisestä luku 1. Korittolaiskirje 14