Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

1. Korittolaiskirje 13:7-13 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

7. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

8. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.

9. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista,

10. mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

11. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.

12. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

13. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Lue täydellisestä luku 1. Korittolaiskirje 13