18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunniaja Herran odotus.
19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,koiruohoa ja myrkkyä.
20. Sinä kyllä muistat sen,että minun sieluni on alaspainettu.
21. Tämän minä painan sydämeeni,sentähden minä toivon.
22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23. se on joka aamu uusi,ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;sentähden minä panen toivoni häneen.
25. Hyvä on Herra häntä odottaville,sille sielulle, joka häntä etsii.
26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoaHerran apua.
27. Hyvä on miehelle,että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28. Istukoon hän yksin ja hiljaa,kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29. Laskekoon suunsa tomuun —ehkä on vielä toivoa.