17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,rauhasta pois,minä olen unhottanut onnen.
18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunniaja Herran odotus.
19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,koiruohoa ja myrkkyä.
20. Sinä kyllä muistat sen,että minun sieluni on alaspainettu.
21. Tämän minä painan sydämeeni,sentähden minä toivon.
22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23. se on joka aamu uusi,ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;sentähden minä panen toivoni häneen.