Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Psalmit 71:3-17 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

3. Ole minulle kallio, jolla saan asuaja jonne aina saan mennä,sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen.Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

4. Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä,väärän ja väkivaltaisen kourista.

5. Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra,minun turvani hamasta nuoruudestani.

6. Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka,sinä päästit minut äitini kohdusta;sinua minä alati ylistän.

7. Monelle minä olen kuin kummitus,mutta sinä olet minun vahva suojani.

8. Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi,täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.

9. Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni,älä hylkää minua, kun voimani loppuu.

10. Sillä minun viholliseni puhuvat minusta;ne, jotka väijyvät minun henkeäni,neuvottelevat keskenänsä:

11. "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaaja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole".

12. Jumala, älä ole minusta kaukana,Jumalani, riennä minun avukseni.

13. Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne,jotka vainoavat minun sieluani;peittäköön häpeä ja pilkka ne,jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

14. Mutta minä odotan alati,ja yhäti minä sinua kiitän.

15. Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi,sinun pelastustekojasi kaiken päivää,sillä niiden määrää en minä tunne.

16. Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki,minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.

17. Jumala, sinä olet opettanut minuahamasta nuoruudestani,ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.

Lue täydellisestä luku Psalmit 71