Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Psalmit 42:1-12 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille,niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa.Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin,kun minulle joka päivä sanotaan:"Missä on sinun Jumalasi?"

5. Näitä minä muistelenja vuodatan sydämeni:minä kuljin väentungoksessa,astuin sen kanssa Jumalan huoneeseenriemun ja kiitoksen raikuessajuhlivasta joukosta.

6. Miksi murehdit, minun sieluni,ja olet minussa niin levoton?Odota Jumalaa.Sillä vielä minä saan häntä kiittäähänen kasvojensa avusta.

7. Minun Jumalani,minun sieluni on murheellinen minussa,sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla,Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

8. Sinun koskiesi pauhussasyvyys syvyydelle huutaa,kaikki sinun kuohusi ja aaltosikäyvät minun ylitseni.

9. Päivällä Herra säätää armonsa,ja yöllä minä hänelle veisaanja rukoilen elämäni Jumalaa.

10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni:"Miksi olet minut unhottanut?Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa,vihollisen ahdistamana?"

11. Minun luitani jäytää,kun viholliseni minua häpäisevät,sanoen minulle kaiken päivää:"Missä on sinun Jumalasi?"

12. Miksi murehdit, minun sieluni,ja miksi olet minussa niin levoton?Odota Jumalaa.Sillä vielä minä saan kiittää häntä,minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Lue täydellisestä luku Psalmit 42