12. He palkitsevat minulle hyvän pahalla;minun sieluni on orpo.
13. Mutta minä puin päälleni surupuvun,kun he sairastivat;minä vaivasin itseäni paastollaja rukoilin pää painuksissa.
14. Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni,minun omia veljiäni, niin minä kuljin;niinkuin äitiänsä sureva,niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15. Mutta he iloitsevat minun kompastuksestanija kokoontuvat —kokoontuvat minua vastaan,nuo lyöjät, joita minä en tunne;he herjaavat herkeämättä,
16. nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyenminua pilkkaavat,kiristelevät minulle hampaitansa.
17. Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet?Päästä minun sieluni turmiosta,jota he hankitsevat,minun ainokaiseni nuorista leijonista.
18. Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa,ylistän sinua paljon kansan keskellä.
19. Älkööt ne minusta iloitko,jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni;älkööt silmää iskekö,jotka asiatta minua vihaavat.
20. Sillä he eivät puhu rauhan puheita,vaan miettivät petoksen sanojamaan hiljaisia vastaan.
21. He avaavat suunsa ammolleen minua vastaanja sanovat: "Kas niin, kas niin!Nyt me sen omin silmin näemme!"
22. Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti!Herra, älä ole minusta kaukana!
23. Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani,hankkimaan minulle oikeuttaja ajamaan minun asiaani.
24. Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan,Herra, minun Jumalani,älä salli heidän minusta riemuita.
25. Älä salli heidän sanoa sydämessänsä:"Kas niin! Sitä me halusimmekin."Älä salli heidän sanoa:"Me olemme hänet nielleet".
26. Hävetkööt ja punastukoot kaikki,jotka minun onnettomuudestani iloitsevat,saakoot puvuksensa häpeän ja pilkanne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
27. Iloitkoot ja riemuitkoot ne,jotka suovat minulle minun oikeuteni,ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra,joka tahtoo palvelijansa parasta".
28. Ja minun kieleni julistakoonsinun vanhurskauttasi,sinun kiitostasi kaiken päivää.