14. avaavat kitansa minua vastaan,niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
15. Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu;kaikki minun luuni ovat irti toisistansa;minun sydämeni on niinkuin vaha,se on sulanut minun rinnassani.
16. Minun voimani on kuivettunutkuin saviastian siru,ja kieleni tarttuu suuni lakeen,ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
17. Sillä koirat minua piirittävät,pahain parvi saartaa minut,minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
18. Minä voin lukea kaikki luuni;he katselevat minua ilkkuen;
19. he jakavat keskenänsä minun vaatteenija heittävät minun puvustani arpaa.
20. Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana,sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.