Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Psalmit 139:7-19 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

7. Minne minä voisin mennä,kussa ei sinun Henkesi olisi,minne paeta sinun kasvojesi edestä?

8. Jos minä taivaaseen nousisin,niin sinä olet siellä;jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,niin katso, sinä olet siellä.

9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivilläja asettuisin asumaan meren ääriin,

10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

11. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

12. niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:yö valaisisi niinkuin päivä,pimeys olisi niinkuin valkeus.

13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni,sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14. Minä kiitän sinua siitä,että olen tehty ylen ihmeellisesti;ihmeelliset ovat sinun tekosi,sen minun sieluni kyllä tietää.

15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut,kun minut salassa valmistettiin,kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.Minun päiväni olivat määrätytja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17. Mutta kuinka kalliit ovat minullesinun ajatuksesi, Jumala,kuinka suuri on niitten luku!

18. Jos minä tahtoisin ne lukea,olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. —Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

19. Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat!Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!

Lue täydellisestä luku Psalmit 139