6. Hän sanoo sydämessään: "En horju minä,en ikinä joudu onnettomuuteen".
7. Hänen suunsa on täynnäkirousta, petosta, sortoa;tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8. Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä,hän murhaa salaa syyttömän.Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9. Kätkössään hän väijyy,niinkuin leijona pensaikossa,hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun;hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10. Hän kyyristyy, painautuu maahan,ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11. Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa,hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12. Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala!Älä unhota kurjia.
13. Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa?Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14. Sinä olet sen nähnyt,sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;sinulle onneton uskoo asiansa,sinä olet orpojen auttaja.
15. Murskaa jumalattoman käsivarsija kosta pahan jumalattomuus,niin ettei häntä enää löydetä.
16. Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti;hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17. Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra,sinä vahvistat heidän sydämensä,sinä teroitat korvasi,
18. auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,ettei ihminen, joka maasta on,enää saisi kauhua aikaan.