1. Herran sana, joka tuli mooresetilaiselle Miikalle Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä; se, mitä hän näki Samariaa ja Jerusalemia vastaan.
2. Kuulkaa, kaikki kansat;ota korviisi, maa, ja kaikki, mitä maassa on.Ja olkoon Herra, Herra todistaja teitä vastaan,Herra pyhästä temppelistänsä.
3. Sillä katso, Herra lähtee asumuksestaan,astuu alas ja polkee maan kukkuloita.
4. Vuoret sulavat hänen allansa,ja laaksot halkeavatniinkuin vaha tulen hohteessa,niinkuin vedet, jotka syöksyvät jyrkännettä alas.
5. Jaakobin rikoksen tähden tapahtuu tämä kaikkija Israelin heimon syntien tähden.Mistä on Jaakobin rikos? Eikö Samariasta!Ja mistä Juudan uhrikukkulat? Eivätkö Jerusalemista!
6. Niinpä minä panen Samariankiviraunioksi kedolle,viinitarhan istutusmaaksi,syöksen laaksoon sen kivetja paljastan sen perustukset.
7. Kaikki sen jumalankuvat särjetään,kaikki sen portonpalkat poltetaan tulessa,ja kaikki sen epäjumalankuvat minä hävitän;sillä portonpalkoista se on ne koonnut,ja portonpalkoiksi pitää niitten jälleen tuleman.
8. Tämän tähden minä tahdonvalittaa ja voivotella,käydä avojaloin ja vaipatta,virittää valituslaulun kuin aavikkosudet,suruhuudon kuin kamelikurjet.
9. Sillä parantumaton on sen haava;se ulottuu Juudaan asti,se käy minun kansani porttiin saakka,aina Jerusalemiin saakka.