14. Minäkö sitten voisin vastata hänelle,valita sanojani häntä vastaan?
15. Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi;minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16. Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin,en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17. hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessaja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18. joka ei anna minun vetää henkeäni,vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19. Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo:'Tässä olen!'mutta jos oikeutta, niin:'Kuka vetää minut tilille?'
20. Vaikka olisin oikeassa,niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi;vaikka olisin syytön,niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni,elämäni on minulle halpa.
22. Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon:hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23. Jos ruoska äkkiä surmaa,niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan,hän peittää sen tuomarien kasvot —ellei hän, kuka sitten?
25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin,pakenevat onnea näkemättä,
26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet,niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27. Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani,muuttaa muotoni ja ilostua,
28. niin minä kauhistun kaikkia kipujani,tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29. Syyllisenä täytyy minun olla;miksi turhaan itseäni vaivaan?
30. Jos vaikka lumessa peseytyisinja puhdistaisin käteni lipeällä,
31. silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan,niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32. Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä,voidakseni vastata hänelleja käydäksemme oikeutta keskenämme.