1. "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta,eivätkö hänen päivänsä oleniinkuin palkkalaisen päivät?
2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon,ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
3. Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet,ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
4. Maata mennessäni minä ajattelen:Milloinka saan nousta?Ilta venyy, ja minä kyllästynkääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
5. Minun ruumiini verhoutuu matoihinja tomukamaraan,minun ihoni kovettuu ja märkii.
6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula,ne katoavat toivottomuudessa.
7. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys;minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
8. Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe;sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
9. Pilvi häipyy ja menee menojaan;niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.
10. Ei hän enää palaja taloonsa,eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
11. Niin en minäkään hillitse suutani,minä puhun henkeni ahdistuksessa,minä valitan sieluni murheessa.
12. Olenko minä meri tai lohikäärme,että asetat vartioston minua vastaan?
13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua,vuoteeni huojentaa minun tuskaani,