9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut,ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10. Niin olisi vielä lohdutuksenani —ja ilosta minä hypähtäisinsäälimättömän tuskan alla —etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11. Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12. Onko minun voimani vahva kuin kivi,onko minun ruumiini vaskea?
13. Eikö minulla ole enää mitään apua,onko pelastus minusta karkonnut?
14. Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro,niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16. Ne ovat jääsohjusta sameat,niihin kätkeytyy lumi;
17. auringon paahtaessa ne ehtyvät,ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18. Niiden juoksun urat mutkistuvat,ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19. Teeman karavaanit tähystelivät,Seban matkueet odottivat niitä;
20. he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat,pettyivät perille tullessansa.
21. Niin te olette nyt tyhjän veroiset:te näette kauhun ja peljästytte.
22. Olenko sanonut: 'Antakaa minulleja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23. pelastakaa minut vihollisen vallastaja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24. Opettakaa minua, niin minä vaikenen;neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25. Kuinka tehoaakaan oikea puhe!Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?