Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 6:6-20 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

6. Käykö äitelää syöminen ilman suolaa,tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7. Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen,se on minulle kuin saastainen ruoka.

8. Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisija Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut,ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10. Niin olisi vielä lohdutuksenani —ja ilosta minä hypähtäisinsäälimättömän tuskan alla —etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11. Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12. Onko minun voimani vahva kuin kivi,onko minun ruumiini vaskea?

13. Eikö minulla ole enää mitään apua,onko pelastus minusta karkonnut?

14. Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro,niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16. Ne ovat jääsohjusta sameat,niihin kätkeytyy lumi;

17. auringon paahtaessa ne ehtyvät,ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18. Niiden juoksun urat mutkistuvat,ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19. Teeman karavaanit tähystelivät,Seban matkueet odottivat niitä;

20. he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat,pettyivät perille tullessansa.

Lue täydellisestä luku Job 6