13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä,kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14. Pelko ja vavistus yllättivät minut,peljästyttivät kaikki minun luuni.
15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani,ihoni karvat nousivat pystyyn.
16. Siinä seisoi — sen näköä en erottanut —haamu minun silmäini edessä;minä kuulin kuiskaavan äänen:
17. 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä,onko mies Luojansa edessä puhdas?
18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat,joiden perustus on maan tomussa!He rusentuvat kuin koiperhonen;
20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu,heidät muserretaan.Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21. Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan,ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"