17. (14) Se jättää munansa maahan,hiekalle helteen haudottaviksi.
18. (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeäja metsän eläimet polkea ne rikki.
19. (16) Se on tyly poikasilleen,niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;hukkaan menee sen vaiva,mutta ei se sitä pelkää.
20. (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vailleja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
21. (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.