Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 39:13-28 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

13. (10) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle,tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

14. (11) Voitko siihen luottaa,siksi että sen voima on suuri,voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

15. (12) Voitko uskoa, että se palajaaja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

16. (13) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti,mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissähaikaran hellyys?

17. (14) Se jättää munansa maahan,hiekalle helteen haudottaviksi.

18. (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeäja metsän eläimet polkea ne rikki.

19. (16) Se on tyly poikasilleen,niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;hukkaan menee sen vaiva,mutta ei se sitä pelkää.

20. (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vailleja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

21. (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

22. (19) Sinäkö annat hevoselle voiman,puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

23. (20) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan?Sen uljas korskunta on peljättävä.

24. (21) Se kuopii lakeutta ja iloitsee,lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

25. (22) Se nauraa pelolle, ei säikyeikä väisty miekan edestä.

26. (23) Sen yllä kalisee viini,välkähtää keihäs ja peitsi.

27. (24) Käy jyrinä ja jytinä,kun se laukaten taivalta ahmii;ei mikään sitä pidätä sotatorvenpauhatessa.

28. (25) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha!Jo kaukaa se vainuaa taistelun,päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

Lue täydellisestä luku Job 39