Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 37:1-13 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

1. "Niin, siitä vapisee sydämenija hypähtää paikoiltansa.

2. Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaaja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

3. Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla,lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

4. Sen kintereillä ärjyy ääni,hän korottaa väkevän äänensä jylinän,eikä hän säästä salamoitaan,äänensä raikuessa.

5. Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän,hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

6. Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan',samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

7. Niin hän kytkee jokaiselta kädet,että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

8. Pedot vetäytyvät piiloonja pysyvät luolissansa.

9. Tähtitarhasta tulee tuulispää,pohjan ilmalta pakkanen.

10. Jumalan henkäyksestä syntyy jää,ja aavat vedet ahdistuvat.

11. Hän myös kuormittaa pilvet kosteudellaja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

12. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan,tehdäkseen maanpiirin päälläkaiken, mitä hän niille määrää.

13. Hän antaa niiden osuamilloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

Lue täydellisestä luku Job 37