Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 31:17-27 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

17. Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,orvonkin saamatta syödä siitä?

18. En, vaan nuoruudestani saakkaminä kasvatin häntä niinkuin oma isäja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonnaja köyhän verhoa vailla,

20. jos hänen lanteensa eivät minua siunanneeteikä hän saanut lämmitellä minunkaritsaini villoilla,

21. jos minä puin nyrkkiä orvolle,kun näin puoltani pidettävän portissa,

22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani,ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23. Sillä silloin olisi minun peljättäväturmiota Jumalalta,enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24. Jos minä panin uskallukseni kultaanja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suurija että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksija käteni niille suudelmia heitti,

Lue täydellisestä luku Job 31